itsekuri….Itsekuri….Itsekuri. Se sana vain kaikuu korvissani, mistä sitä saa? Voiko sitä harjoittaa vai onko se omittu ominnaisuus, joka tekee yksilöistä synnynäisiä visiönäärejä? Voiko ympäristö tai kasvatusmenetelmät tehdä yksilöistä itsekuria omavia yksilöitä, jotka asettavat itselleen tavoitteen ja saavuttavat ne keinolla millä hyvänsä? Vai voinko esimerkiksi minä päättää tänään haluavani itsekuria ja sillä selevä. Hmmmm.. Luulen, että se on sekä että! Kallistun kuitenkin perintötekijöiden puolelle vaikka oppimisympäristökin vaikuttaa ihmisen kasvuun. Ympäristö muokkaa yksilöä, mutta yksilön perusluonne on XX ja XY lopputulos. Yksilö voi olla perusluonteeltaan kiltti, rehellinen ja hyvä, mutta ranka ja pahanomainen ympäristö voi tehdä hyvästä ihmisestä pahan. ELIKÄ voin sanoa tulleeni siihen loppu tulokseen, että noin ainakin yrittää saada itseleni ENEMMÄN itsekuria 🙂
Noh mihin tarvitsen etsekuria? Niitä on muutamia syitä, mutta tässä ovat päällimmäiset syyt.
1. Minulla on tavoitteita, joita pitää saavuttaa ( unelmia enimäkseen) ja niihin tarvitaan rutkasti itsekuria!!
2. Lupauksien ylläpitäminen (siis itselleni): Olen monta kerttaa luvann itselleni muutavani nukkumistottumuksiani, ruokatottumuksiani, mutta enimäkseen unia..Well we see:/
3. Ajan käyttö: Se, että saisin ajan käytetty paremmin, kuin tv:tä tuijottaen.
Se on nyt päätetty, mutta voin ihan rehellisesti sano, että se on vaikeaata. my soul is cryin me a river now!!!
hmmm… 2015
uusi vuosi ja uuden lupaukset. Niinhän sitä aina aloitetaan, kun keskustellaan uudesta vuodesta. Vaikka vuosi on uusi ja niin ees päin, siinä ei todellakaan ole mitään uutta. Vuosi on yhtä ja samaa, kuin edellinenkin vuosi, kaava on jo määrätty ennalta. Jos olet töissä, työ on sama. Jos toisaalta olet koulussa ja opiskelet, se jatkuu samaan tahtiin, Paitsi jos tietysti valmistuu sinä vuonna tai se, että olet naimisissa ja jaat elämäsi jonkun kanssa. NÄMÄ siis ovat ne suuret, massiiviset, eläämää mullistavia asioita joita voi muuttaa ja jos ei muuta jonkun osan niistä, sitten on ihan turhaa odottaa, että vuosi olisi erilainen ( tämä pätee minuun….). On kuitenkin niitäkin ihmisiä, jotka eivät tarvitse isoja elämää mullistavia muutoksia vaan sellasen pikkuriikisiä muutoksia, lupauksia enimmäkseen kuten makeislakko, terveellinen elämä (kuntoilu+ ruoka), hankia mies (well well.. pitäiskö mun nyt aloittaa tosta) tai yksinkertaisesti oppia sanomaan ei kun on sen aika. Meitä on moneksi, kuten on tapana sanoa. Olen miettinyt tätä ” uusi vuosi, uudet lupaukset” asia nyt hetken verran( kaksi ja puoli kuukautta 😉 kuka nyt laskee) ja muistelin viime vuotta. Mitään ei ole muuttunut elämästäni. Sama työpaikka, ilma opiskelupaikkaa, yhä sinkku, yhä kotona ja mitäs muuta hmmmm…olen edelleenkin se sama päätön kana kuin ennenkin.
Tänä vuonna…… Aijon ihan vain lopettaa lupauksien teko. Ei ainakaan tule paineita, kun vuosi loppuu :D. tai odota taisin valehdella olen kuitenkin tehnyt kahta lupausta humalassa tai siis SOKERI humalassa, söin nimittäin PALJON kakkua viettäeessä kaverin kanssa uutta vuotta meillä.
Ne lupaukset olivat…
- Ota enemmän riskejä ( jos sinusta tuntuu hyvältä, älä välitä muista).
- Matkusta muualle (voi olla, että tämä pätee myös muina vuosina)
Näämme sitten miten noiden lupauksien kanssa tapahtuu… Aikaa ainakin on 😀 So stay tuned
With ur love
kay
Silloin kun aloittin tän bloggaus puuhan lupasin itselleni, että päivittelen opiskelustani. hehh ei oikein onnistunut siinä hommassa oikein hyvin vai mitä? Aloitin kirjoittaa ensimmäisen artikkelin tasan kuukausi sitten. Annan pienen tilanne katsauksen kuukauden tapahtumistani. Ja niin tietysti pitäähän kertoo mitä mä opiskelen. Opiskelen tällä hetkellä biologiaa ja aikomukseni on pyrkiä Turun yliopistoon nyt kevällä. Olen päntänyt viisi lukion biologian kirjoja nytten puol vuotta( huh huh onkx siitäkin noin paljon). noh takaisin siihen tilanne katsaukseen. Niin olin töistä pääsiäisviikon poissa, jotta saisin luettuu rauhassa ilman kiireen häivää ja ehkä kaikista tärkeintä ilman väsymystä. Olin suunnitellut viikkoni tarkasti ja huolella, sain jopa kaverini tyhjän kämpän käyttöön. Valitettavasti hänen kissalla ja minun allergialla oli jotain muuta suunnitelmia mua varten. Sain kyllä luettuu paljon siihen nähden, että makasin lääkke tokkurassa sohvan pohjalla( kiitos Novalle). Nyt meikäläisellä on melkein kolme viikkoa aikaa päntätä aivoni pihalle (hope not) ja sietää No LIFE hetkeäni. Hetken dramasoinnin jälkeen pakko myöntää, ettei koko kolme viikko mee töiden ja lukemiseen, ehtiihän tässä juhliakin välillä. Nyt luantaina 17.5 juhlitaan Somalimaan itsenäisyyden julistautumista ympäri maailmaa. Siitä on nyt siis tarkennetaan 23 vuotta ja juhlia on ollut joka vuosi. Niistä sit tarkemmat tiedot myöhemmin kuvien keraan 😉
Olen 27- vuotias neitonen, joka on tällä hetkellä töissä lasten parissa. Ammattiltani olen lähihoitaja. Tein pari vuotta töitä ja samalla kävin työn ohella iltalukiota. Iltalukiossa tajusin haluavani yliopistoon ja siitähän tää blogi on saanut alkuunsa. Toivon todella, että tämä blogi inspiroi mua lukemaan ja pänttäämään tuleviin pääsykokeisiin.
